{"id":85,"date":"2022-01-26T20:21:18","date_gmt":"2022-01-26T18:21:18","guid":{"rendered":"https:\/\/korpiselka.fi\/?page_id=85"},"modified":"2024-01-29T14:11:39","modified_gmt":"2024-01-29T12:11:39","slug":"korpiselan-pitaja","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/korpiselka.fi\/?page_id=85","title":{"rendered":"KORPISEL\u00c4N PIT\u00c4J\u00c4 HISTORIA"},"content":{"rendered":"\n
<\/div>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n kunta sijaitsi Raja-Karjalassa, Laatokan Karjalan ja Viipurin l\u00e4\u00e4nin pohjoisosassa. Korpiselk\u00e4 rajoittui Suistamon, Soanlahden, V\u00e4rtsil\u00e4n, Tuupovaaran, Ilomantsin ja Suoj\u00e4rven pit\u00e4jiin. P\u00e4\u00e4osa Korpisel\u00e4n alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1940 ja seuraavan kerran vuonna 1944. Alueella ei ole nyky\u00e4\u00e4n vakituista asutusta.<\/p>\n\n\n\n

Artikkelissa olevia kuvia voi suurentaa klikkaamalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n kokonaispinta-ala oli 1 476,10 km2<\/sup>, josta maa-alan osuus oli 1 366,00 km2<\/sup> ja vesist\u00f6n osuus 110,10 km2<\/sup>. Kunnan suurin leveys l\u00e4nnest\u00e4 it\u00e4\u00e4n oli 70 kilometri\u00e4 ja pituus etel\u00e4st\u00e4 pohjoiseen 40 kilometri\u00e4. Vuonna 1939 Korpisel\u00e4ss\u00e4 oli 3 527 asukasta.<\/p>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 kuului Salmin tuomio- ja kihlakuntaan. Tuomiokunnan tuomari ja kihlakunnan kruununvouti asuivat Impilahdella. Oikeudellisessa suhteessa Korpiselk\u00e4 sek\u00e4 er\u00e4\u00e4t Soanlahden reunakyl\u00e4t kuuluivat Korpisel\u00e4n k\u00e4r\u00e4j\u00e4kuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 oli 22 kyl\u00e4\u00e4: Haukivaara, Hoilola, Hominvaara, Karali, Keskij\u00e4rvi, Kilpij\u00e4rvi, Kitil\u00e4nselk\u00e4, Kokkari, Korpiselk\u00e4 (kirkonkyl\u00e4), Lehmivaara, Mannervaara, Meriinaho, Ruhonvaara, Saarivaara, Saaroinen, Tolvaj\u00e4rvi, Tsiipakka, Tsikki, Tsokki, Vieksinki, Yl\u00e4j\u00e4rvi ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi. Sen sijaan Kruununpuisto on yhteisnimitys Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 valtion mailla toimineille mets\u00e4nvartijatiloille ja valtion mailla olleille torpille eik\u00e4 sill\u00e4 tarkoiteta oikeaa kyl\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\n\n\n\n

Luonto                                                                                            <\/strong>                       <\/h2>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 sijaitsee kolmen sadealueen vedenjakajalla. Pit\u00e4j\u00e4n l\u00e4nsiosassa sijaitseva Korpij\u00e4rvi ja siihen laskevat Vuotsij\u00e4rvi, Kolosenj\u00e4rvi, Yl\u00e4- ja Ala-Mielunj\u00e4rvi kuuluvat Laatokkaan laskevaan J\u00e4nisjoen vesist\u00f6\u00f6n. Pit\u00e4j\u00e4n keski- ja pohjoisosassa olevat j\u00e4rvet kuuluvat puolestaan Vuoksen vesist\u00f6n Pielisen reittiin ja laskevat vetens\u00e4 Tolva- ja Volgajokea my\u00f6ten luoteeseen Viiksinselk\u00e4\u00e4n, josta edelleen Pielisjokeen. T\u00e4ll\u00e4 vesist\u00f6alueella sijaitsee harjujen jakama 41 km2<\/sup>:n laajuinen Tolvaj\u00e4rvi, joka on Korpisel\u00e4n suurin j\u00e4rvi. Muita huomattavia j\u00e4rvi\u00e4 alueella ovat Muntaanj\u00e4rvi, Paastoj\u00e4rvi ja Pet\u00e4j\u00e4j\u00e4rvi. Pit\u00e4j\u00e4n it\u00e4osan \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi, Yl\u00e4j\u00e4rvi, Keskij\u00e4rvi ja Vieksinkij\u00e4rvi kuuluvat \u00c4\u00e4niseen laskevaan Suojujoen vesist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 oli tyypillist\u00e4 harvaanasuttua \u201drunojen ja metsien\u201d Karjalaa, miss\u00e4 j\u00e4rvet ja yht\u00e4mittaiset suot sek\u00e4 niist\u00e4 nousevat mets\u00e4iset vaarat ja harjus\u00e4rk\u00e4t painoivat maisemiin oman leimansa. Pit\u00e4j\u00e4n l\u00e4nsiosa Korpij\u00e4rven ymp\u00e4rill\u00e4 oli kumpuseutua, miss\u00e4 maanpinnan muodot vaihtelivat eniten. Luterilaisen kirkon pohjoispuolella olevalta Sivosenm\u00e4elt\u00e4 oli laaja ja suurenmoinen n\u00e4k\u00f6ala yli puoleen pit\u00e4j\u00e4\u00e4n ja kauas Soanlahteen, V\u00e4rtsil\u00e4\u00e4n, Tuupovaaraan ja Ilomantsiin. Tolvaj\u00e4rven harjuilta silm\u00e4 tapasi mit\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 j\u00e4rvimaisemia, olihan siell\u00e4 Raja-Karjalan \u201dPunkaharju\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Alueen maaper\u00e4 koostuu yleisemmin murosorasta, mutta my\u00f6s vierinsoraharjuja on runsaasti. Korpisel\u00e4n alueen kallioper\u00e4 on p\u00e4\u00e4asiassa gneissigraniittia. Eloper\u00e4isist\u00e4 maalajeista yleisin on suoturve. Harjut ovat yleens\u00e4 luode-kaakko -suuntaisia. Niiden korkeus vaihtelee muutamasta metrist\u00e4 20 metriin. Suurimmat harjualueet ovat Tolvaj\u00e4rven ja Paastoj\u00e4rven v\u00e4liset harjut. Toinen huomattava harjujakso kulkee edellisen koillispuolella ja saa alkunsa Tolvaj\u00e4rven Taikinaj\u00e4rvest\u00e4 ja ylitt\u00e4\u00e4 Kuohaj\u00e4rven ja Paastoj\u00e4rven saarijonoina. Kolmas merkitt\u00e4v\u00e4 harjumuodostelma on Kilpij\u00e4rven s\u00e4rk\u00e4t, joka alkaa Kilpij\u00e4rven alueelta ja kulkee Kokkarin ohitse Viiksinsel\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n maa-alueesta mets\u00e4\u00e4 oli 88 %, josta m\u00e4ntyvaltaista 51 %, kuusivaltaista 35 %, koivuvaltaista 13 % ja lepp\u00e4- ja haapavaltaista 1 %. Jaloihin lehtipuihin kuuluvaa lehmusta sek\u00e4 pensaista n\u00e4si\u00e4\u00e4 ja karjalanruusua tavattiin pit\u00e4j\u00e4n l\u00e4nsiosissa. Suurista mets\u00e4nel\u00e4imist\u00e4 yleisi\u00e4 olivat karhu, susi, ilves ja hirvi. Pienemmist\u00e4 el\u00e4imist\u00e4 k\u00e4rpp\u00e4, lumikko ja hilleri olivat yleisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Historia<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Novgorodin ja Ruotsin valtataistelut kuluttivat niin korpiselk\u00e4l\u00e4isten kuin muidenkin karjalaisten elinmahdollisuuksia. Raja ja ry\u00f6st\u00f6retket siirtyiv\u00e4t milloin it\u00e4\u00e4n, milloin l\u00e4nteen. Seutu autioitui useita kertoja 1400\u20131600-luvuilla.<\/p>\n\n\n\n

Vanhin kirjatieto Korpisel\u00e4n alueen asukkaista on vuonna 1500 laaditussa Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n liitetyn Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjasta. Verokirjassa mainitaan Kilpij\u00e4rvi, Kokkari, Korpij\u00e4rvi (josta tuli my\u00f6hemmin kirkonkyl\u00e4, jonka nimeksi vakiintui Korpiselk\u00e4), Tolvaj\u00e4rvi ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi. 1600-luvun alkupuolella pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 oli kaikkiaan yhdeks\u00e4n kyl\u00e4\u00e4; viiden vanhan kyl\u00e4n lis\u00e4ksi asiakirjoissa mainitaan Hoilola, Saaroinen, Tsiipakanniemi (vasta 1900-luvulla nimi Tsiipakka) ja Saavanvaara (my\u00f6hemmin nimi T\u0161okki).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vatjan viidennes. Novgorodin alue jakaantui viiteen pjatinaan eli viidennekseen. Karjala kuului Vatjan viidennekseen. Hallintokeskuksena oli K\u00e4kisalmi.<\/p>\n\n\n\n

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4ni, jossa Korpiselk\u00e4 sijaitsi, siirtyi Ruotsille, ja Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Vanha Suomi (ml. Korpiselk\u00e4) liitettiin Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n. Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan sis\u00e4isen\u00e4 aluej\u00e4rjestelyn\u00e4 vuonna 1812 Vanha Suomi (ja sen alueella sijainnut Korpiselk\u00e4) liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Liitoksen my\u00f6t\u00e4 Vanhan Suomen alueesta muodostettiin Viipurin l\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Ruotsin vallan aika<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Ruotsin vallan aikana 1580-luvulla verokirjassa mainitaan Kokkari P\u00e4lkj\u00e4rven ja Korpiselk\u00e4 Tohmaj\u00e4rven kappeliin kuuluvina Ilomantsin pogostan kylin\u00e4. Korpisel\u00e4n alueen it\u00e4osan kyl\u00e4t puolestaan mainitaan Sortavalan pogostan Suoj\u00e4rven kappelin kylin\u00e4. 1610-luvulla ne kuuluivat Suoj\u00e4rveen, joka noina aikoina irtautui Sortavalasta.<\/p>\n\n\n\n

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4ni (ml. Korpiselk\u00e4) siirtyi Ruotsille. Uusi esivalta toteutti asukkaille vierasta j\u00e4rjestyst\u00e4, ja K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4nin ortodoksista v\u00e4est\u00f6\u00e4 alkoi muuttaa Ven\u00e4j\u00e4lle pakoon. Muuton syyn\u00e4 oli Ruotsin harjoittama luterilaistaminen, mutta my\u00f6s kohtuuton verotus sek\u00e4 kaupan keskitt\u00e4minen kaupunkeihin. Korpisel\u00e4st\u00e4 moni liittyi pakolaisjoukkoon, joka asutti Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 pitkien sotien vuoksi autioituneita kyli\u00e4. Korpisel\u00e4n kylist\u00e4 pakeni yhteens\u00e4 340 henkil\u00f6\u00e4, joista Hoilolasta l\u00e4hti 12, Saaroisista 77, Tsiipakasta 47, Korpisel\u00e4st\u00e4 96, T\u0161okista 27, Tolvaj\u00e4rvelt\u00e4 26 ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvelt\u00e4 26 henkil\u00f6\u00e4. Pakolaisia pakeni mm. Vienanjoelle, Aunukseen, Syv\u00e4rille, Tverin-Karjalaan ja Vielj\u00e4rvelle. Ainakin puolet koko Korpisel\u00e4n v\u00e4est\u00f6st\u00e4 muutti pois.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1657 Ven\u00e4j\u00e4 yritti vallata K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4nin takaisin. Osa ortodoksisesta v\u00e4est\u00f6st\u00e4 liittyi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n puolelle, jota se piti vapauttajana uskonnollisesta sorrosta. Ven\u00e4j\u00e4n yritys kuitenkin ep\u00e4onnistui, ja se joutui vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n. Vihollisen puolelle liittyneisiin ortodokseihin kohdistui kostotoimenpiteit\u00e4, mik\u00e4 sai taas asukkaita pakenemaan Ven\u00e4j\u00e4lle. It\u00e4\u00e4n paenneiden ortodoksien tilalle tuli luterilaisia asukkaita muun muassa Savosta, mutta siit\u00e4 huolimatta Korpisel\u00e4n alueen asukasluku pieneni.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsin vallan loppuaikoina 1600-luvun lopulla Korpisel\u00e4ss\u00e4 pidettiin usein Suoj\u00e4rven ja Ilomantsin yhteisi\u00e4 k\u00e4r\u00e4ji\u00e4, koska sinne oli paremmat kulkuyhteydet kuin it\u00e4rajan tuntumassa olleisiin muiden pogostojen keskustoihin.<\/p>\n\n\n\n

Ven\u00e4j\u00e4n vallan aika<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Vuonna 1700 alkaneen Suuren Pohjan sodan ja sit\u00e4 vuonna 1721 seuranneen Uudenkaupungin rauhan my\u00f6t\u00e4 Korpiselk\u00e4 siirtyi Ven\u00e4j\u00e4lle. Valtakunnanraja vedettiin Hoilolan ja \u00d6ll\u00f6l\u00e4n v\u00e4liin. L\u00e4nness\u00e4 uusi raja erotti Saarivaaran, Havuvaaran, Kiekuan ja Juttulammin takamaat Tohmaj\u00e4rvest\u00e4 sek\u00e4 P\u00e4lkj\u00e4rvest\u00e4 ja j\u00e4tti ne Ven\u00e4j\u00e4n puolelle. Korpisel\u00e4n kyl\u00e4t puolestaan menettiv\u00e4t Ruotsille pohjoiset kaskimaansa mm. Sonkajanvaarassa ja Kiitsanj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hattujen sota (1741\u20131743), joka p\u00e4\u00e4ttyi Turun rauhaan, ei johtanut rajamuutoksiin Korpisel\u00e4n alueella. Sen sijaan Uudenkaupungin rauhan raja vakiintui kuitenkin vasta Turun rauhan j\u00e4lkeen. Sit\u00e4 ennen rajaseudun kyl\u00e4l\u00e4iset viljeliv\u00e4t rajan toiselle puolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 kaskimaitaan entiseen tapaan. Ruotsin puolella el\u00e4neet tohmaj\u00e4rvel\u00e4iset viljeliv\u00e4t Saarivaarassa Ven\u00e4j\u00e4n puolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 maitaan 1740-luvulle asti, jolloin ven\u00e4l\u00e4iset virkamiehet perustivat Saarivaaraan ensimm\u00e4iset talot. Vastaavasti korpiselk\u00e4l\u00e4iset viljeliv\u00e4t kaskimaitaan Ruotsin puolella Sonkajanvaarassa ja Kiitsanj\u00e4rvell\u00e4, kunnes ruotsalaiset virkamiehet karkottivat heid\u00e4t sielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1764 tutkintap\u00f6yt\u00e4kirjassa mainitaan Korpisel\u00e4n kyliss\u00e4 olleen 46 kantataloa, mutta viljelmien luku oli tilanosat ja uudisasutukset mukaan lukien 96. Asukkaita oli samana vuonna yhteens\u00e4 626, josta 390 miest\u00e4 ja 236 naista. Ty\u00f6ik\u00e4isiksi merkittiin 167 miest\u00e4 ja 137 naista, alaik\u00e4isiksi 183 poikaa ja 167 tytt\u00f6\u00e4 sek\u00e4 yli-ik\u00e4isiksi 36 ukkoa ja 30 akkaa. Nelj\u00e4 miest\u00e4 ja kaksi naista oli poissa Pietarissa.<\/p>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 sai Vanhan Suomen aikana kaupallista merkityst\u00e4, koska Ven\u00e4j\u00e4n viranomaiset hy\u00f6dynsiv\u00e4t Ruotsin puoleisen Pohjois-Karjalan tapaa k\u00e4yd\u00e4 kauppaa Laatokan suunnalla ja j\u00e4rjestiv\u00e4t 1700-luvulla Korpisel\u00e4n markkinoita. Rauhanajan yhteisty\u00f6 sujui hyvin.<\/p>\n\n\n\n

Ven\u00e4j\u00e4lle siirtyneess\u00e4 Vanhassa Suomessa tuli 1700-luvulla voimaan lahjoitusmaaj\u00e4rjestelm\u00e4, kun keisari lahjoitti laajoja maa-alueita aatelisille. Korpiselk\u00e4 siirtyi Suoj\u00e4rven lahjoitusmaan osana kreivi Buturlinille vuonna 1760, mink\u00e4 j\u00e4lkeen lahjoitusmaiden talonpojat maksoivat veronsa kruunun sijasta lahjoitusmaan omistajalle. Keisarin vuonna 1826 antama asetus teki lahjoitusmaat lahjoitusmaais\u00e4ntien t\u00e4ydeksi omaisuudeksi, ja heill\u00e4 oli rajoittamaton oikeus m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 ja veroja sek\u00e4 h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 niskuroivat talonpojat mailtaan. N\u00e4in lahjoitusmaatalonpojat menettiv\u00e4t omistusoikeuden maihinsa ja heid\u00e4n asemansa l\u00e4henteli jo maaorjuutta.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1867 valtiop\u00e4ivill\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Suomen valtio lunastaa lahjoitusmaat, mink\u00e4 j\u00e4lkeen talonpojat saisivat lunastaa ne pitk\u00e4aikaisen valtionlainan avulla. Korpisel\u00e4n lahjoitusmaat vaihtoivat omistajaa useamman kerran. Vuonna 1873 maat lunastettiin valtiolle Aunuksen Vuorilaitokselta, ja korpiselk\u00e4l\u00e4iset talonpojat olivat kruunun lampuoteina (vuokralaisina) vuoteen 1899 asti, jolloin he saivat itsen\u00e4isen talonpojan perint\u00f6kirjansa. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven talonpojat saivat perint\u00f6kirjansa vasta vuonna 1922.<\/p>\n\n\n\n

Pit\u00e4j\u00e4n muodostuminen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Keisarin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 Vanha Suomi (ja Korpiselk\u00e4) liitettiin autonomiseen Suomen ruhtinaskuntaan vuonna 1812. Autonomian ajalla Korpisel\u00e4st\u00e4 muodostui oma pit\u00e4j\u00e4ns\u00e4 (sittemmin kuntansa). Kehityst\u00e4 haittasi lahjoitusmaaj\u00e4rjestelm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n kyl\u00e4t alkoivat irrota Suoj\u00e4rvest\u00e4 jo 1600-luvulla, kun Korpisel\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n rakennettiin pyh\u00e4lle Nikolaokselle nimetty tsasouna. Ortodoksinen kirkkopit\u00e4j\u00e4 perustettiin vuonna 1777. Korpij\u00e4rven kylien lis\u00e4ksi siihen liitettiin salokyl\u00e4t Kilpij\u00e4rvi, Tsikki, Tsokki, Kokkari, Tolvaj\u00e4rvi, \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi ja Vieksinki.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kunnallinen hallinto perustettiin Korpiselk\u00e4\u00e4n vuoden 1865 kunnallisasetuksen mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Kuntakokousten esimiehet vuosina 1876\u20131918<\/h3>\n\n\n\n

Maakauppias R. A. Okkonen         1876<\/p>\n\n\n\n

Maanvilj. Filip Jeskanen                 1877\u20131878<\/p>\n\n\n\n

Maanvilj. Lauri Suhonen                1879\u20131885     <\/p>\n\n\n\n

Maanvilj. Saveli Paksunen             1886\u20131895     <\/p>\n\n\n\n

Maanvilj. Aleksi Paksunen             1896\u20131898    <\/p>\n\n\n\n

Kansak.op. Jaakko Tereska            1899\u20131915 <\/p>\n\n\n\n

Kiertok.op. Feodor Piirainen          1916        <\/p>\n\n\n\n

Kansak.op. Jaakko Tereska            1917\u20131918<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Uuden kunnallislain tultua voimaan vuoden 1918 alussa, siirtyi kunnissa ylin p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4valta kunnanvaltuustoille. Korpisel\u00e4n ensimm\u00e4isen kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin maanviljelij\u00e4 Onni Huovinen ja lautakunnan puheenjohtajaksi kauppias Feodor Huurinainen.<\/p>\n\n\n\n

Isojako Korpisel\u00e4n kyliss\u00e4 suoritettiin vuoden 1890 tienoilla, mink\u00e4 seurauksena asutus levisi laajemmalle vanhoista kyl\u00e4keskuksista.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n v\u00e4kiluku vuosina 1900\u20131940<\/h3>\n\n\n\n

                      v.1900       v.1910        v.1920        v.1930         v.1940<\/p>\n\n\n\n

 asukasta         1 987          2 590          2 947          3 098          3 549   kasvu 78 %<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

1930-luvulla kunnan talous oli hyv\u00e4ss\u00e4 kasvussa, mm. uusi 28-paikkainen kunnalliskoti valmistui kirkonkyl\u00e4lle vuonna 1934. My\u00f6s maanteit\u00e4 parannettiin sek\u00e4 matkailu kasvoi voimakkaasti. Tolvaj\u00e4rven matkailumaja valmistui vuonna 1939.                                  <\/p>\n\n\n\n

Uutta kunnan toimitaloa suunniteltiin vuonna 1938.  Tarkoituksena oli aloittaa toimitalon rakentaminen vuonna 1940. Jatkosodan aikana vuonna 1941 kunta osti apteekkitalon kunnan toimintaa varten.<\/p>\n\n\n\n

Elinkeinoel\u00e4m\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n maasto ja maanomistusolosuhteet eiv\u00e4t antaneet parhaita edellytyksi\u00e4 maatalouden harjoittamiselle. Korpiselk\u00e4l\u00e4iset olivat kaikesta huolimatta yritteli\u00e4it\u00e4. Maatalous p\u00e4\u00e4si kehittym\u00e4\u00e4n vuodesta 1922 alkaen, kun viimeisetkin talonpojat saivat perint\u00f6kirjansa maan omistukseen. Peltopinta-ala lis\u00e4\u00e4ntyi seuraavan 17 vuoden aikana 517 hehtaaria (62 %).<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Maanomistussuhteet  <\/strong>                                         Peltopinta-ala<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Valtio                 64000 ha                                      v.1920               810 ha<\/p>\n\n\n\n

Yhti\u00f6t                35000 ha                                      v. 1920              1069 ha<\/p>\n\n\n\n

Kunta                 1500 ha                                        v.1937               1317 ha<\/p>\n\n\n\n

Seurakunta       250 ha<\/p>\n\n\n\n

Yksityiset          35850 ha<\/p>\n\n\n\n

Yht.                    13600 ha<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n p\u00e4\u00e4elinkeino oli maa- ja mets\u00e4talous. Mets\u00e4t\u00f6iss\u00e4 oli vuosittain parhaimmillaan 500\u20131 000 henkil\u00f6\u00e4, joista yli puolet oli vieraspaikkakuntalaisia. Puuta kuljetettiin Tolvaj\u00e4rven vesist\u00f6st\u00e4 Pielisen suuntaan ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvelt\u00e4 Suoj\u00e4rvelle. Korpij\u00e4rven uittov\u00e4yl\u00e4 oikaistiin kaivamalla Meriinahon kanava Juvajokeen, joka laskee J\u00e4nisjokeen V\u00e4rtsil\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teollisuuslaitoksia ei pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 ollut, mutta k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 ja eri alojen ammattilaisia oli kuitenkin l\u00e4hes jokaisessa kyl\u00e4ss\u00e4. Paja oli Tsiipakassa Petter Issakaisella ja kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 Kainulaisella sek\u00e4 Niemisell\u00e4, joka my\u00f6s korjasi autoja. Saarivaarassa sep\u00e4n ammattia harjoittivat Niiraset, Hoilolassa Ivan Moldakoff ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 V\u00e4ino Sirvi\u00f6, Oskari Hyttinen ja Santeri Savinainen.<\/p>\n\n\n\n

Suutareista kuuluisin oli kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 Olli Rytk\u00f6nen, joka apulaisineen valmisti jalkineita aina Amerikkaan asti. Hoilolassa toimi suutarina Valtteri Partanen ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 Risto Pikkarainen ja Juho I. M\u00f6nttinen. Puuseppi\u00e4 ja kirvesmiehi\u00e4 oli useita, kuten Augusti Lauttamus, Hannes Karhap\u00e4\u00e4, Jaakko Kylli\u00e4inen ja Mikael Riissanen kirkonkyl\u00e4ll\u00e4, Jeskaset ja Parviaiset Hominvaarassa, Juho Kiiski Tsiipakassa, Antti Toivanen ja Stoppi Kokkonen Hoilolassa, Hakkaraiset ja Oskari Niiranen Saarivaarassa sek\u00e4 Jegor Rajavaara Kitil\u00e4nsel\u00e4ss\u00e4. R\u00e4\u00e4t\u00e4leit\u00e4 oli useassa kyl\u00e4ss\u00e4. Tunnetumpia heist\u00e4 olivat Ikonen, Rissanen ja Potkonen kirkonkyl\u00e4ss\u00e4, Emil Parviainen Tolvaj\u00e4rvell\u00e4, Ivan Paksunen Tsiipakassa, Jaakko Rantala \u00c4glaj\u00e4rvell\u00e4 ja Petri Patronen Yl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4. Kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 toimi my\u00f6s Helmi Partasen parturiliike.<\/p>\n\n\n\n

Muurareita pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 oli vain muutama, joten Tuupovaaran muurarit saivat usein t\u00f6it\u00e4 Korpisel\u00e4st\u00e4. Pit\u00e4j\u00e4n omista muurareista kuuluisin oli Toivo \u00d6ykk\u00f6nen \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvelt\u00e4. Uunisavea j\u00e4rvest\u00e4 ammatikseen nosti Pauli Koivunen Hoilolassa. Tuulimyllyj\u00e4 oli Aleks Kononoffilla \u00c4gI\u00e4j\u00e4rvell\u00e4, Sohroi R\u00f6pelisell\u00e4 Kitilansel\u00e4ss\u00e4 ja Ivan Koivusella Meriinahossa. Tuulimyllyill\u00e4 oli aina p\u00e4reh\u00f6yl\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ajan mittaan pit\u00e4j\u00e4\u00e4n perustettiin my\u00f6s vesik\u00e4ytt\u00f6isi\u00e4 myllyj\u00e4 ja sahoja. Viimeisimpin\u00e4 aikoina olivat toiminnassa esim. seuraavat vesivoimak\u00e4ytt\u00f6iset myllyt ja sahat: \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 Konoi M\u00f6nttisen mylly ja sirkkeli, Tsokissa Sergei Tsokkisen mylly, kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 Purmosten mylly sahoineen, Saarivaarassa Oskar Niirasen saha ja Tsiikossa Uuno K\u00e4rn\u00e4n mylly ja saha sek\u00e4 pieni s\u00e4hk\u00f6voimalaitos. Moottorik\u00e4ytt\u00f6iset kotitarvemyllyt olivat Tsiipakassa Petter Issakaisella, Kivivaarassa A. J. Kiiskisell\u00e4, kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 J. K. Kanulalla ja Yl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 Jeyssei Pyyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suomen Mineraali Oy nosti maata 1930-luvulla Yl\u00e4j\u00e4rven kyl\u00e4ss\u00e4 Viitaj\u00e4rven rannalta Jeyssei Pyyn ja Ivan Pyyn perillisten maalta. Maa-aines kelpasi sellaisenaan kupariastioiden kiillotukseen ja uunien valkaisuaineeksi. Sit\u00e4 ajettiin autolla Suoj\u00e4rven asemalle kuljetettaviksi edelleen rautateitse tehtaaseen, jossa se jalostettiin s\u00e4hk\u00f6eristeiksi. T\u00e4t\u00e4 maa-ainesta todettiin olevan 10\u201320 hehtaarin suuruisella alueella n. 80 cm:n paksuisena kerroksena. Koska maa-aines oli myrkyllist\u00e4, alueella ei menestynyt mik\u00e4\u00e4n kasvi.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4rtsil\u00e4n ruukin omistaja Nils Ludvig Arppe osti Ilomantsista vuonna 1851 M\u00f6hk\u00f6n ruukin, josta tuli Suomen suurimpia takkiraudan valmistajia. Vuonna 1898 vuosituotanto oli 5 849 tonnia takkirautaa. M\u00f6hk\u00f6n ruukki tarjosi ty\u00f6paikan sadoille ty\u00f6ntekij\u00f6ille. J\u00e4rvimalmi nostettiin haavilla lautalle (kopukalle), huuhdottiin ja seulottiin ja lautalta malmi koottiin rannalle suuriksi kasoiksi (rutnikoiksi). Malmi ajettiin talvella ruukille tai lastauspaikoille, josta se kes\u00e4isin kuljetettiin suurilla veneill\u00e4 tai laivoilla ruukille sulatettavaksi takkiraudaksi. Malmin nosto ja rahtaaminen antoi ty\u00f6t\u00e4 ja toimeentuloa vuosikymmeniksi my\u00f6s korpiselk\u00e4l\u00e4isille.<\/p>\n\n\n\n

Malmia nostettiin mm. Viiksinsel\u00e4st\u00e4, Karalinj\u00e4rvest\u00e4 ja Korpij\u00e4rvest\u00e4. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven alueen malmi toimitettiin Suoj\u00e4rvelle Annantehtaan ruukille. M\u00f6hk\u00f6n ruukin valmis tuote, takkirauta (sukuna) kuljetettiin jatkojalostettavaksi V\u00e4rtsil\u00e4\u00e4n tai myyntiin Pietariin. Rauta kuljetettiin kes\u00e4isin osittain vesist\u00f6j\u00e4 pitkin, osittain hevosilla. Talvella takkirauta rahdattiin reell\u00e4. Rautaa voitiin kuljettaa Pietariin kahta reitti\u00e4 pitkin. L\u00e4ntinen reitti oli M\u00f6hk\u00f6 \u2013 Koitajoki \u2013 Pielisjoki \u2013 Saimaan kanava \u2013 Suomenlahti \u2013 Pietari, it\u00e4inen reitti M\u00f6hk\u00f6 \u2013 Karali (Korpiselk\u00e4) \u2013 V\u00e4rtsil\u00e4 tai Anonniemi \u2013 Oravaniemi \u2013 L\u00e4skel\u00e4 \u2013 Tarposenranta \u2013 Laatokka \u2013 Koschkin \u2013 Neva \u2013 Pietari. Talvirahti alkoi, kun vesist\u00f6t olivat j\u00e4\u00e4tyneet ja talvitiet saatu pohjatuksi. Raudan rahtaajat liikkuivat ryhmiss\u00e4, joihin kuului 5\u201310 hevosmiest\u00e4. Ennen h\u00f6yrylaivoja vesikuljetukset hoidettiin veneill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

M\u00f6hk\u00f6n ruukin tuotteet tuotiin kes\u00e4ll\u00e4 M\u00f6hk\u00f6st\u00e4 h\u00f6yrylaiva M\u00f6hk\u00f6n hinaamissa proomuissa Korpiselk\u00e4\u00e4n Karalin lastauspaikalle odottamaan jatkokuljetusta ja paluukuljetuksessa vietiin j\u00e4rvimalmia ym. tarvikkeita M\u00f6hk\u00f6n ruukille. Talvella Karalista rahdinajajat ajoivat takkiraudan hevosillaan jatkojalostukseen V\u00e4rtsil\u00e4n tehtaalle tai Anonniemeen P\u00e4lkj\u00e4rvelle, josta rauta kuljetettiin Pietariin ruukkien omiin makasiineihin ja myyt\u00e4v\u00e4ksi edelleen. Paluukuljetuksessa tuotiin Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 viljaa ja muuta ruukin tarpeisiin. Malmin sulatuksessa tarvittavaa kalkkikive\u00e4 saatiin J\u00e4nisj\u00e4rven rannalla sijainneesta Kintsinniemen dolomiittilouhoksesta.<\/p>\n\n\n\n

Talvella rahtitie johti Karalista kirkonkyl\u00e4n kautta Korpij\u00e4rvelle, jossa se kulki Tsiipakansel\u00e4n halki Vankusalmeen  Kanavalahden poikki edelleen Saarivaaran kyl\u00e4n vierest\u00e4 V\u00e4rtsil\u00e4n puolelle. Rahtia kuljetettiin t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 vuoteen 1907, jolloin M\u00f6hk\u00f6n raudantuotanto lopetettiin ja hevosmiehet siirtyiv\u00e4t hankkimaan elantonsa mets\u00e4t\u00f6ist\u00e4. V\u00e4rtsil\u00e4 Osakeyhti\u00f6 suunnitteli teollisuusrautatien rakentamista V\u00e4rtsil\u00e4n tehtaalta Korpiselk\u00e4\u00e4n Karalin lastauspaikalle, mutta suunnitelma j\u00e4i toteuttamatta. Samaa rahtitiet\u00e4 pitkin, jota raudan rahtaajat k\u00e4yttiv\u00e4t, kulkivat kauppatavarat my\u00f6hemminkin. Talvisin se toimi lyhimp\u00e4n\u00e4 kulkutien\u00e4 Korpisel\u00e4n ja V\u00e4rtsil\u00e4n v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4ss\u00e4 ei ollut rautatiet\u00e4. 1800-luvun loppupuolella toimineet kunnallismiehet ymm\u00e4rsiv\u00e4t rautatien tarpeellisuuden liikenteen ja talousel\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja kuntakokous teki esityksen rautatien rakentamisesta Ilomantsin kautta Korpiselk\u00e4\u00e4n. Rautatiehanke ei todenn\u00e4k\u00f6isesti saanut kannatusta ylemm\u00e4lt\u00e4 taholta.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4ss\u00e4 ei ollut s\u00e4hk\u00f6j\u00e4. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 vuonna kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 kokeiltiin valovirran antavaa generaattoria, jota py\u00f6ritti 12 hevosvoiman polttomoottori, mutta toiminta lopetettiin kannattamattomana.<\/p>\n\n\n\n

Matkailu ja majoitus<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Luonnonkauniista Tolvaj\u00e4rvest\u00e4 tuli 1920-luvulla suosittu matkailukohde, ja sit\u00e4 verrattiin lukuisten j\u00e4rvien ja harjumaisemien vuoksi Punkaharjuun.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n
Tolvaj\u00e4rven harjumaisemia. Kuvat Karhum\u00e4ki. (Klikkaamalla kuvat saa suuremmaksi)<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Rajaseutuyhdistyksen v\u00e4liaikainen matkailumaja toimi Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 Ruupe Korhosen talossa. Muutaman vuoden j\u00e4lkeen Rajaseutuyhdistys vuokrasi mets\u00e4hallituksen Taipaleen torpan matkailijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sinne rakennettiin ns. rantapirtti ja useita aittoja matkailijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Taipaleen retkeilymaja oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 talvisodan alkamiseen saakka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Taipaleen torppa<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tolvaj\u00e4rvelle Kotij\u00e4rven pohjoisrannalle kolmen j\u00e4rven v\u00e4liselle harjanteelle rakennettiin matkailijoita ja retkeilij\u00f6it\u00e4 palvellut Suomen Matkailijayhdistyksen matkailumaja eli matkailuhotelli. 40-paikkainen hotelli otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kes\u00e4kuussa ja  avajaisia vietettiin hein\u00e4kuussa 1939. Se ehti toimia vain kuukauden.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Majatalotoimintaa harjoittivat kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 Alfred Sund, Saarivaarassa Ivan Solehmainen, Tsiipakassa Vasili Muranen, Tsokissa Sergei T\u0161okkinen, Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 Arttemi Vornanen ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 Jaakko Pyy. Kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 toimi my\u00f6s matkustajakoti-kahvila. Matkustajakodin rakennutti Albin Kettunen, joka vuokrasi sen Maija ja Hannes J\u00e4nnekselle.<\/p>\n\n\n\n

Kauppa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4ss\u00e4 pidettiin vuosina 1850\u20131880 joulukuussa suuria markkinoita. Markkinav\u00e4ke\u00e4 saapui id\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4nnest\u00e4 sek\u00e4 Rukaj\u00e4rven suunnasta. Silloisilla markkinoilla oli suuri kaupallinen merkitys, ja syd\u00e4nsalojen asukkaat saivat markkinoilta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tarvikkeensa rahalla tai vaihtokaupalla. Ennen kyl\u00e4kauppojen perustamista ja viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin Korpisel\u00e4ss\u00e4 kulki laukkukauppiaita, jotka myiv\u00e4t pientavaraa.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4\u00e4n alettiin perustaa kyl\u00e4kauppoja 1800-luvun lopulla. Kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 vanhin kauppias oli Saava Koivunen (Iivuna Saava); Robert Okkonen ja Jeremias Bogdanoff sek\u00e4 v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin Pekka Pennanen olivat my\u00f6s kirkonkyl\u00e4n ensimm\u00e4isi\u00e4 kauppiaita. My\u00f6hemmin kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 toimi useita kauppaliikkeit\u00e4 mm. V. A. Pyykk\u00f6sen kauppa, V\u00e4rtsil\u00e4n Ymp\u00e4ryskauppa, Osuusliike Sis\u00e4-Karjala (Tv. ja Pv. Osuusliike), Osuusliike Yhteishyv\u00e4 ja Albin Kettusen liiketalo.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

\u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 pitiv\u00e4t kauppaa mm. Albin Kettunen, Reino Eskelinen, Sanni ja Leo Hattunen ja Jefim M\u00f6nttinen. Suoj\u00e4rven osuuskauppa avasi myym\u00e4l\u00e4n vuonna 1938. Yl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 1930-luvulla pitiv\u00e4t kauppaa Pe\u0161a Patronen ja Nefonti Sottinen sek\u00e4 Yrj\u00f6 Pyy.<\/p>\n\n\n\n

Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 1800\u20131900-luvun vaihteessa Stepan Vilokkinen piti kauppaa ulkoaitassaan. Sitten kauppiaaksi tulivat Olli Ikonen ja Hannes Vornanen. My\u00f6hemmin, evakuointiin saakka, kauppaa pitiv\u00e4t D. I Vornanen ja Maks Muranen sek\u00e4 Osuusliike Sis\u00e4-Karjala.<\/p>\n\n\n\n

Kokkarissa vanhimpana kauppiaana toimi Lauri Patronen, joka avasi myym\u00e4l\u00e4ns\u00e4 1900-luvun lopulla ja lopetti v\u00e4h\u00e4n ennen talvisotaa. Vuonna 1928 Mikko Patronen avasi kaupan ja Vilho Saukkonen vuonna 1933. Sotien j\u00e4lkeen Patronen jatkoi kauppiaana Salahmilla ja Saukkonen Mannervaarassa ja Tohmaj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tsiipakassa pitiv\u00e4t kauppaa Jaakko Solehmainen, Ivan Koivunen ja Juho Ailomaa; ennen talvisotaa kauppa oli Feodor Huurinaisella.<\/p>\n\n\n\n

Hoilolassa kauppiaina olivat Jussi Flinkman, Nikolai Toivonen ja Mikko Kuusela. Osuusliike Yhteishyv\u00e4n myym\u00e4l\u00e4 avattiin vuonna 1936. Saarivaarassa oli Paavo Murasen kauppa, ja Saaroisissa piti kauppaa aiemmin Ivan Jeskanen.<\/p>\n\n\n\n

Rahalaitokset ja palovakuutusyhdistys<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n S\u00e4\u00e4st\u00f6pankki aloitti toimintansa vuonna 1902. Korpij\u00e4rven Osuuskassan perustivat vuonna 1920 Korpij\u00e4rven rannalla sijaitsevien Hoilolan, Saaroisten ja Tsiipakan kylien sek\u00e4 kunnan etel\u00e4isimm\u00e4n Saarivaaran kyl\u00e4n v\u00e4est\u00f6. Korpij\u00e4rven Osuuskassa liitettiin Tuupovaaran Osuuskassaan vuonna 1945. Korpisel\u00e4ss\u00e4 toimi oma Korpij\u00e4rven Palovakuutusyhdistys. Korpisel\u00e4n VPK (vapaapalokunta) perustettiin vuonna 1905.<\/p>\n\n\n\n

Postitoimi ja linja-autoliikenne<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Postia kuljetti hevosella ajanut postinkantaja, my\u00f6hemmin postiauto. Postitoimistot sijaitsivat kirkonkyl\u00e4ss\u00e4, Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4, muissa kyliss\u00e4 toimi postipys\u00e4kit. Hevospostireitit oli jaettu kolmeen osaan; kirkonkyl\u00e4 \u2013 V\u00e4rtsil\u00e4 \u2013kirkonkyl\u00e4, kirkonkyl\u00e4 \u2013 Tolvaj\u00e4rvi \u2013 kirkonkyl\u00e4 ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi \u2013 Tolvaj\u00e4rvi \u2013 \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi. S\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen postiautoliikenne alkoi vuonna 1925 linjalla V\u00e4rtsil\u00e4 \u2013 Korpiselk\u00e4 \u2013 Suoj\u00e4rvi. Hieman my\u00f6hemmin linja-autot aloittivat liikenteen mm. Sortavalaan ja Savonlinnaan sek\u00e4 Ilomantsiin ja Joensuuhun.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Puhelinliikenne<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n Telefoniyhdistys perustettiin vuonna 1904. Puhelinjohto V\u00e4rtsil\u00e4n keskukseen vedettiin \u00d6ll\u00f6l\u00e4n kautta, mutta muutaman vuoden kuluttua rakennettiin suora yhteys Tsiipakan ja Havuvaaran kautta. Puhelinliikenne hoidettiin kirkonkyl\u00e4n ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven puhelinkeskusten v\u00e4lityksell\u00e4. Puhelinkeskukset siirtyiv\u00e4t 1930-luvulla Postin ja lenn\u00e4tinlaitoksen hoidettaviksi. Korpisel\u00e4n puhelinyhteydet paranivat huomattavasti, kun tilaajien yksijohtoiset puhelinlinjat muutettiin kaksijohtoisiksi.<\/p>\n\n\n\n

Poliisiolot<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

N\u00e4lk\u00e4vuosina 1866-1867 vallesmanni Gr\u00e5sten piti hallintopaikkaa Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4ss\u00e4, miss\u00e4 asui my\u00f6s nimismies Holl\u00e4nder noin vuosina 1870-1880. Sen j\u00e4lkeen nimismiehen asuinpaikkana oli Soanlahti. Siell\u00e4 asuivat my\u00f6hemmin my\u00f6s nimismiehet Jaakkimainen, K\u00f6n\u00f6nen, Gartz, Hirvonen, Lindfors, Kosonen, P.J. Tiilikainen ja Kalervo Juusela.<\/p>\n\n\n\n

Poliisikonstaapelina Korpisel\u00e4ss\u00e4 toimi vuosina 1885-1897 Konstantin J\u00e4nis, jonka seuraaja lienee ollut Ivan Moldakoff. Vuodesta 1911 l\u00e4htien, aina talvisotaan asti, konstaapelina oli Johan Kanon (Kanula). Vuonna 1915 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Korpiselk\u00e4\u00e4n apulaisnimismies, jossa toimessa oli ensin J\u00e4rvel\u00e4inen ja huhtikuusta 1916 talvisodan alkuun Aleks Pirtola. Pirtola toimi sotien v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s Korpisel\u00e4n piirin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 nimismiehen\u00e4. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 toimi konstaapeli Juho Kempas.<\/p>\n\n\n\n

Sairaanhoito<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kirkonkyl\u00e4ll\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaanotto ja sairasmaja toimivat Shemeikan talossa, mutta my\u00f6hemmin ne siirtyiv\u00e4t uuden kunnalliskodin tiloihin. Kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s apteekki. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 toimi vuosina 1928-1939 SPR:n sairasmaja. Sairasmajassa oli useita hoitopaikkoja, mutta vaikeimmat sairastapaukset hoidettiin Sortavalassa.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Vasemmalla uusi kunnalliskoti<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
SPR:n sairasmaja<\/figcaption><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Koulutoiminta<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kirkonkyl\u00e4n koulutoiminta alkoi vuonna 1887 vanhassa pappilassa, jossa ensimm\u00e4isen\u00e4 opettajana toimi Stepan Toivola. Kirkonkyl\u00e4n yl\u00e4kan\u00adsakoulu rakennettiin vuonna 1892 ja alakansakoulu vuonna 1894.<\/p>\n\n\n\n

23.7.1900 pidetyss\u00e4 kuntakokouksessa hyv\u00e4ksyttiin kansakoulupiirijako, joka jakoi kunnan kuuteen kansakoulupiiriin: kirkonkyl\u00e4, \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi, Tolvaj\u00e4rvi, Saarivaara, Hoilola ja Kokkari. Tsiipakan koulupiiri perustettiin vuonna 1922.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4gl\u00e4j\u00e4rvenkansakoulu aloitti toimintansa Simo Palviaisen talossa vuonna 1898. Koulu rakennettiin vuonna 1900, mutta se tuhoutui tulipalossa hein\u00e4kuussa 1916. Uusi koulurakennus valmistui vuonna 1918. Oppilasm\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa yli sadan, kunta p\u00e4\u00e4tti raken\u00adnuttaa uuden alakansakoulun, joka valmistui vuonna 1931.<\/p>\n\n\n\n

Tolvaj\u00e4rven koulutoiminta alkoi vuonna 1903 vuokrahuoneissa. Koulutalossa, joka valmistui syksyll\u00e4 1905, pidettiin opintokerhoa ja iltamia, s\u00e4ilytettiin arvokasta piirikirjastoa sek\u00e4 pidettiin molempien kirkkokuntien hartaushetket ja jumalanpalvelukset.<\/p>\n\n\n\n

Saarivaaran koulu perustettiin vuonna 1906. Aluksi koulu toimi veljekset Murasen talossa. Oma koulurakennus valmistui 1910.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Hoilolan koulu aloitti toimintansa vuokrahuoneistossa Aleksi Jormanaisen talossa Saaroisissa vuonna 1909. Koulu siirtyi omaan uuteen koulurakennukseen syksyll\u00e4 1914.<\/p>\n\n\n\n

Kokkarin kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1916. Koulupiiri oli laaja, sill\u00e4 se k\u00e4sitti Kokkarin, Tsokin, Lampilanvaaran, Kilpij\u00e4rven, Mysys\u00advaaran, Hepovaaran ja Tsikin kyl\u00e4t. Koulurakennus valmistui vuonna 1925.<\/p>\n\n\n\n

Tsiipakan koulupiiri perustettiin vuonna 1922, ja se toimi aluksi vuokrahuoneistossa maanviljelij\u00e4 Vasili Lipits\u00e4isen talossa. Koulurakennus valmistui syyskuussa 1937.<\/p>\n\n\n\n

Kirkollisel\u00e4m\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n ortodoksinen seurakunta kuului Karjalan hiippakunnan kolmanteen valvontapiiriin. Seurakuntaan kuului Korpisel\u00e4n kylien lis\u00e4ksi Soanlahden Harsuvaaran, Havuvaaran ja Kuikan kyl\u00e4t. Seurakuntaan kuului vuonna 1938 noin 2 200 henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n luterilainen rukoushuonekunta kuului Soanlahden seurakuntaan, joka kuului Viipurin hiippakunnan Sortavalan rovastikuntaan. Enimmill\u00e4\u00e4n luterilaisia oli noin 1 300 henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4: Kirkollisel\u00e4m\u00e4<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Hautausmaat (kalmistot)<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4ss\u00e4 oli yhteens\u00e4 15 kalmistoa ja sankarihautausmaa, sek\u00e4 Tolvaj\u00e4rven ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven kentt\u00e4hautauasmaat.<\/p>\n\n\n\n

Saarivaaran kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Tsiipakan kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Ruotsinsaaren kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n vanha kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n ortodoksinen ja luterilainen kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Tsokin vanha kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Kokkarin ja Tsokin yhteinen kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Kokkarin vanha kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Kotisaaren vanha kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Tolvaj\u00e4rven kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Viesingin kalmisto<\/p>\n\n\n\n

\u00c4gl\u00e4j\u00e4rven kalmisto<\/p>\n\n\n\n

\u00c4gl\u00e4j\u00e4rven vanha kalmisto<\/p>\n\n\n\n

Yl\u00e4j\u00e4rven kalmisto<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Muistokivi Korpisel\u00e4n sankarihautausmaalla<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4n, Kokkari-Tsokin, Tolvaj\u00e4rven ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven kalmistot olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vuoteen 1944.<\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4: Kalmistot<\/a><\/p>\n\n\n\n

Seuratoiminta<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Seuratoiminta Korpisel\u00e4ss\u00e4 oli eritt\u00e4in vilkasta. Marttatoiminta alkoi vuosina 1919-1920. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven, Tolvaj\u00e4rven, Kokkarin ja Tsokin, Korpisel\u00e4n ja Korpij\u00e4rven sek\u00e4 Hoilolan maamiesseurat antoivat oman panoksensa maatalouden hyv\u00e4ksi. Korpisel\u00e4n ty\u00f6v\u00e4enyhdistys ja vapaa kansanvalistustoiminta j\u00e4rjestiv\u00e4t kyl\u00e4kokouksia, kerhotoimintaa ja opintokerhoja. Saarivaaran Nuorisoseura Sarastus perustettiin vuonna 1917, ja seura sai oman talon vuonna 1922. Toiminta jatkuu edelleen samassa talossa.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4ss\u00e4 toimi useita urheiluseuroja: niit\u00e4 olivat Tsiipakan Sisu, Korpisel\u00e4n Sk:n Kiista, \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven Jehu ja Hoilolan Tarmo. Lis\u00e4ksi Tolvaj\u00e4rven, Kokkarin ja Tsokin kylill\u00e4 oli yhteist\u00e4 urheilutoimintaa. Kirkonkyl\u00e4n voimistelu- ja urheiluseura perustettiin vuonna 1933. Seuran perustamisvaiheen aikana k\u00e4ytiin kovaa kiistaa nimest\u00e4 ja lopulta nimeksi p\u00e4\u00e4tettiin Korpisel\u00e4n Kiista, joka muutettiin my\u00f6hemmin muotoon Korpisel\u00e4n SK:n Kiista. Seuralla ei ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 suojeluskunnan kanssa, vaikka nimi muutettiinkin edell\u00e4 mainitun mukaiseksi. Nimen vaihdolla oli kuitenkin seuralle taloudellinen etu, koska suojeluskunnan talo oli nyt korvauksetta seuran k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n Lotta-Sv\u00e4rdin paikallisosaston perustava kokous pidettiin tammikuun 31. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1921. Lotta-toiminnan kyl\u00e4osastoja oli Havuvaarassa, Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvell\u00e4. Toimivia j\u00e4seni\u00e4 paikallisosastossa oli noin 200. Korpisel\u00e4n suojeluskunta perustettiin vuosina 1917-1918 ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven osasto vuonna 1918. \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi liittyi Suoj\u00e4rven suojeluskuntaan vuonna 1924 ja takaisin Korpiselk\u00e4\u00e4n vuonna 1937.<\/p>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 Raja-Karjalan runopit\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 on vanhan kansanrunouden s\u00e4ilymis- ja esitysseutuna maamme tunnetuimpia. T\u00e4h\u00e4n vaikuttivat suurelta osin Vornasten ja Shemeikkojen suvuissa s\u00e4ilyneet runolaulun- ja kanteleensoiton perinteet. Tolvaj\u00e4rven Vornasten suvusta ensimm\u00e4iset tiedot ovat vuodelta 1631. Heist\u00e4 polveutui Vornasten kuuluisa runolaulaja-, kanteleensoittaja- ja mets\u00e4miessuku. Tunnettuja Vornasia olivat mm. Mihail, Antero ja Ignoi, joka oli kuuluisa mets\u00e4mies.<\/p>\n\n\n\n

Jaakko ja Iivana Shemeikka asuivat 1800-luvun alkupuolella Suistamon ja Tolvaj\u00e4rven v\u00e4lill\u00e4 Shemeikan kyl\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n pojistaan tuli kuuluisia runolaulajia. Shemeikat olivat runolaulun lis\u00e4ksi tunnettua mets\u00e4miessukua. Shemeikoista tunnetuin, Pedri, esiintyi Sortavalan ensimm\u00e4isill\u00e4 laulujuhlilla vuonna 1896 ja ihastutti kuulijoita taiturimaisella kanteleensoitollaan. Pedri asui Suistamon Muuannossa, Kokkarin Mysysvaarassa ja viimeisimp\u00e4n\u00e4 \u00d6ll\u00f6l\u00e4n Ristivaarassa. H\u00e4net on haudattu \u00d6ll\u00f6l\u00e4n P\u00f6rts\u00e4m\u00f6n er\u00e4maakalmistoon.<\/p>\n\n\n\n

Jean Sibelius tapasi Raja-Karjalan matkallaan kes\u00e4ll\u00e4 1892 runolaulajia ja heid\u00e4n joukossaan Mihail Vornasen ja Pedri Shemeikan. Sibeliuksen mukaan Mihail Vornanen oli poikkeuksellisen lahjakas kanteleensoittaja. Shemeikan tapaamisesta h\u00e4n on sanonut, ett\u00e4 se oli h\u00e4nelle arvokkaampi kuin monet h\u00e4nen parhaimmista opintomatkoistaan.  <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Karjalan Sivistysseura pystytti vuonna 1929 Tolvaj\u00e4rvelle Kivisillan l\u00e4heisyyteen runonlaulajapatsaan Shemeikkojen ja Vornasten runonlaulaja- ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4sukujen muistoksi. Muistomerkki lis\u00e4si seudun vetovoimaa, ja siit\u00e4 tuli kaikkien Tolvaj\u00e4rvell\u00e4 matkaavien k\u00e4yntikohde. Patsas katosi sodan j\u00e4lkeen vuonna 1944, eik\u00e4 sen kohtalosta ole tietoa. Vuonna 1986 viett\u00e4ess\u00e4\u00e4n 80-vuotisjuhliaan Karjalan Sivistysseura pystytti Tolvaj\u00e4rven patsaan kopion Korpiselk\u00e4-talon pihapiiriin. Korpiselk\u00e4-talon siirtyess\u00e4 yksityisomistukseen (2014) Korpisel\u00e4n Pit\u00e4j\u00e4seura siirsi patsaan Onnenvirran sillan viereen.<\/p>\n\n\n\n

Kunnanhallinto ja asukkaiden evakuointi talvi- ja jatkosodan aikana<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Joulukuussa 1939 \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven seudun asukkaat joutuivat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n evakkotaipaleelle lyhyell\u00e4 varoitusajalla. Kaikki irtaimisto ja osa el\u00e4imist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t sellaisenaan paikoilleen. Korpiselk\u00e4l\u00e4iset evakuoitiin Hankasalmelle, Hirvensalmelle ja Pertunmaalle.<\/p>\n\n\n\n

Kunnan l\u00e4nsiosan kyliss\u00e4, kuten Saarivaarassa ja Hoilolassa, osa asukkaista sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 karjoineen koteihinsa aina sodan loppuvaiheisiin saakka. Sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 suurin osa heist\u00e4 siirrettiin korpiselk\u00e4l\u00e4isten sijoituskuntaan Hankasalmelle. V\u00e4est\u00f6nsiirrosta seurasi, ett\u00e4 my\u00f6s kunnan toiminnalle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kalusto ja arkisto siirrettiin Hankasalmelle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kunnallislautakunta puheenjohtajansa johdolla toimi tukena omille kuntalaisille sek\u00e4 yhdyssiteen\u00e4 sijoituskunnan viranomaisiin.<\/p>\n\n\n\n

Maaliskuun 12. p\u00e4iv\u00e4 1940 allekirjoitetun Moskovan rauhansopimuksen mukaan Korpisel\u00e4n kunnasta suurin osa j\u00e4i Neuvostoliitolle. Suomen puolelle j\u00e4i kodit vain noin tuhannelle kunnan asukkaalle.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a><\/figure>\n
SA-kuvat Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4 maliskuussa 1940<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Sis\u00e4asiainministeri\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 10.4.1940 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Korpisel\u00e4n kunnalle hoitokunta, jonka puheenjohtajana toimi Johannes Jeskanen, j\u00e4senin\u00e4 Aatto Ryh\u00e4nen, Otto Penttinen ja Konon Naumanen. Toimipaikaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Mikkelin maalaiskunnassa sijaitseva Otavan asema ja v\u00e4est\u00f6 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin siirrett\u00e4v\u00e4ksi Hirvensalmen, M\u00e4ntyharjun, Pertunmaan ja Ristiinan kuntiin. Se osa v\u00e4est\u00f6st\u00e4, joiden kodit j\u00e4iv\u00e4t rajan t\u00e4lle puolelle, sai nyt palata kotiin. Helmikuussa 1941 hoitokunta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin kahteen jaostoon, koska toiminta entisess\u00e4 kokoonpanossa ei vastannut tarkoitustaan.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen jaoston puheenjohtajana toimi Johannes Jeskanen sek\u00e4 j\u00e4senin\u00e4 Otto Penttinen ja Konon Naumanen. Toisessa jaostossa puheenjohtajana toimi Aatto Ryh\u00e4nen, varapuheenjohtajana Ivan Jeskanen sek\u00e4 j\u00e4senin\u00e4 Pekka Ronkainen ja Petter Solehmainen. T\u00e4m\u00e4 jaosto sijoittui Suomen puolelle j\u00e4\u00e4neen Korpisel\u00e4n kunnan alueelle, ja sen mukana siirtyi my\u00f6s kunnantoimisto.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen jaosto siirtyi vuoden 1941 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Valtimon kuntaan Pohjois-Karjalaan, koska korpiselk\u00e4l\u00e4isi\u00e4 siirtyi sinne. Kunnan asukkaiden lopullisiksi sijoituskunniksi oli suunniteltu Nurmeksen, Rautavaaran ja Valtimon kuntia.<\/p>\n\n\n\n

Jatkosota alkoi 10.7.1941. Aivan sen alkuvaiheessa saatiin Korpisel\u00e4n kunnan alue takaisin. Vallatuille alueille muodostettiin sotilashallinto, joka vastasi v\u00e4est\u00f6n paluusta sek\u00e4 muusta alueen hallinnosta. My\u00f6s Korpisel\u00e4n kunnan hoitokunta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin jo 27.7.1941 annetulla m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n kotikuntansa alueelle; teht\u00e4vi\u00e4 hoitamaan ja muutoinkin toimeenpanoa varten asetettiin sotilashallinto-osaston toimesta esikunta, joka koostui l\u00e4hinn\u00e4 siviilihenkil\u00f6ist\u00e4. Esikunta toimi vuoden 1942 loppuun saakka. T\u00e4ll\u00f6in kunnan alue kokonaisuudessaan siirtyi siviilihallintoon, joka t\u00e4h\u00e4n saakka oli toiminut vain Ruhovaaran, Mannervaaran, Saaroisten, Hoilolan ja Saarivaaran kylien alueella.<\/p>\n\n\n\n

Sota jatkui ja sen seurauksena hein\u00e4kuussa 1944 korpiselk\u00e4l\u00e4isten oli j\u00e4lleen pakko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kotinsa ja ty\u00f6ns\u00e4 tulokset. Uusiksi sijoituspaikoiksi tulivat Vaasan l\u00e4\u00e4nin Raippaluodon, Oravaisten ja V\u00f6yrin kunnat, joiden v\u00e4est\u00f6 oli valtaosaltaan ruotsinkielist\u00e4. Suurin osa Korpisel\u00e4n evakoista asettui asumaan V\u00f6yrin kunnan alueelle.<\/p>\n\n\n\n

Kunnallisessa toiminnassa alkoi j\u00e4lleen uusi vaihe. Kunnan hoitokunta piti viimeisen kokouksensa Korpisel\u00e4ss\u00e4 kunnantoimistossa 22.7.1944, jolloin todettiin, ett\u00e4 eri kyliss\u00e4 korpiselk\u00e4l\u00e4isist\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 vain sadonkorjuuseen m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt ty\u00f6porukat. Hoitokunnan ensimm\u00e4isess\u00e4 kokouksessa V\u00f6yrill\u00e4 4.8.1944 pystyttiin p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain muutamia asioita ja tehtiin suunnitelma kunnan irtaimen omaisuuden varastoinnista, joista el\u00e4inten sijoittaminen oli vaikeimmin j\u00e4rjestett\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsinkielisell\u00e4 seudulla evakkojen el\u00e4m\u00e4 oli hankalaa, koska v\u00f6yril\u00e4isten ja korpiselk\u00e4l\u00e4isten v\u00e4lill\u00e4 oli suuri kulttuuri- ja kieliero. V\u00f6yrin kunnan johto vierasti it\u00e4rajalta tullutta v\u00e4ke\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00f6yril\u00e4iset p\u00e4\u00e4st\u00e4neet evakkoja omiin taloihinsa vaan tarjosivat n\u00e4ille autiom\u00f6kkej\u00e4, joista osa oli l\u00e4hes asumiskelvottomia. Kunta kielt\u00e4ytyi kansakoulun j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 siirtov\u00e4en lapsille, mutta joulukuussa 1944 Pietarsaaren piirin kansakoulutarkastaja k\u00e4ski kouluhallituksen ohjeen mukaan Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4n, Kokkarin, Saarivaaran, Tolvaj\u00e4rven, Tsiipakan ja \u00c4gl\u00e4j\u00e4rven koulut aloittamaan toimintansa sijoituskunnissa. Toukokuussa 1945 V\u00f6yrin kunnassa oli kaikkiaan 2 081 evakkoa Korpisel\u00e4st\u00e4 ja Soanlahdelta, kun kunnan v\u00e4kiluku muutoin oli 6 076 asukasta.<\/p>\n\n\n\n

Jatkosota p\u00e4\u00e4ttyi 19. syyskuuta 1944 suomalaisten allekirjoittamaan Moskovan v\u00e4lirauhansopimukseen. Korpisel\u00e4ss\u00e4 raja tuli kulkemaan samassa paikassa kuin talvisodan j\u00e4lkeen vuonna 1940. Jatkosodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ja tilanteen selvitty\u00e4 Korpisel\u00e4n Suomen puolelle j\u00e4\u00e4neiden kylien asukkaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t palaamaan koteihinsa syksyll\u00e4 1944. Paluu tapahtui hitaasti, sill\u00e4 kaluston v\u00e4hyyden takia kuljetuksia jouduttiin odottamaan. Paluu jatkui kev\u00e4\u00e4seen 1945 asti. Tuolloin suurin osa Korpisel\u00e4n evakoista asui viel\u00e4 heille varatuilla sijoitusalueilla Vaasan l\u00e4\u00e4niss\u00e4 odottamassa p\u00e4\u00e4sy\u00e4 uusille asuinpaikoille. Korpiselk\u00e4l\u00e4isten uudeksi sijoitusalueeksi oli m\u00e4\u00e4ritelty Yl\u00e4-Savossa sijaitsevat Sonkaj\u00e4rvi, Vierem\u00e4 ja Iisalmi. Siirtov\u00e4en sijoitussuunnitelma koski ainoastaan maatalousv\u00e4est\u00f6\u00e4. Teollisuusv\u00e4ki ja kaupunkilaiset saivat hakeutua sinne, miss\u00e4 parhaiten pystyiv\u00e4t elantonsa hankkimaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Korpiselk\u00e4l\u00e4ist\u00e4 uudisraivausta Yl\u00e4-Savossa<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Kylm\u00e4\u00e4n korpeen raivattua viljelyst\u00e4 Salahamilla.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sis\u00e4asiainministeri\u00f6 p\u00e4\u00e4tti 4.10.1945 lakkauttaa Korpisel\u00e4n kunnan ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si Ruhovaaran, Mannervaaran, Saaroisten, Hoilolan ja Saariaaran kyl\u00e4t (Tynk\u00e4-Korpiselk\u00e4) liitett\u00e4v\u00e4ksi Tuupovaaran kuntaa vuoden 1946 alusta.<\/p>\n\n\n\n

Kunnan hoitokunta siirtyi toimistoineen Vierem\u00e4lle vuoden 1946 lopussa, koska suurin osa kuntalaisia oli jo siirtynyt sinne ja toiseen lopulliseen sijoituskuntaansa Sonkaj\u00e4rvelle. Hoitokunnan teht\u00e4v\u00e4 oli auttaa ja opastaa kuntalaisia uudessa asuinpaikassa.<\/p>\n\n\n\n

Korpisel\u00e4n kunnan hoitokunnan toiminta jatkui siihen saakka kunnes sis\u00e4asianministeri\u00f6n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 21.7.1948 sen toiminta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin lopetettavaksi 30.9.1948. J\u00e4ljell\u00e4 oleva kunnan kalusto myytiin Vierem\u00e4n kunnalle. Viimeinen Korpisel\u00e4n hoitokunnan kokous pidettiin 29.9.1948 Vierem\u00e4n kunnantoimistossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4juhlat Vierem\u00e4ll\u00e4<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Korpiselk\u00e4 Seuran pystytt\u00e4m\u00e4 muistomerkki Vierem\u00e4ll\u00e4 luterilaisen kirkon pihassa.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Talvi- ja jatkosota<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Talvisota 30.11.1939 – 13.3.1940<\/p>\n\n\n\n

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944<\/p>\n\n\n\n

Talvi- ja jatkosodan aikaan k\u00e4ytiin Korpisel\u00e4n alueella kovia taisteluja. <\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4: Talvi- ja jatkosota<\/a><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tynk\u00e4-Korpisel\u00e4n hankalat kulkuyhteydet talvisodan j\u00e4lkeen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Talvisodan p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt Moskovan rauha astui voimaan 13. maaliskuuta 1940. Korpisel\u00e4n kunnan uusi raja jakoi niin, ett\u00e4 93 prosenttia koko kunnan pinta-alasta j\u00e4i Neuvostoliiton puolelle. Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4 kirkkoineen ja hautausmaineen j\u00e4i uuden rajan it\u00e4puolelle noin kahden kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n rajasta. Suomen puolelle j\u00e4i vain Korpisel\u00e4n l\u00e4ntisin osa, jota on my\u00f6hemmin alettu kutsua nimell\u00e4 Tynk\u00e4-Korpiselk\u00e4. Alueella on Ruhovaaran, Mannervaaran, Hoilolan, Saaroisten sek\u00e4 Meriinahon ja Saarivaaran kyl\u00e4t tai vain osa niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tynk\u00e4-Korpiselk\u00e4 j\u00e4i aluksi l\u00e4hes eristyksiin muusta Suomesta, koska Korpisel\u00e4n kirkonkyl\u00e4st\u00e4 Saaroisten, Hoilolan ja Saarivaaran kylien kautta V\u00e4rtsil\u00e4\u00e4n johtavan maantien molemmat p\u00e4\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t luovutetulle alueelle, eik\u00e4 alueelta ollut kuin Hoilolasta Tuupovaaran \u00d6ll\u00f6l\u00e4\u00e4n johtanut polku. Ruhovaaran ja Mannervaaran kylist\u00e4 oli tieyhteys Tuupovaaran Luutalahdelle.<\/p>\n\n\n\n

Tynk\u00e4-Korpisel\u00e4n v\u00e4est\u00f6 sai palata kotiin huhtikuussa 1940. Saaroisten v\u00e4ki sai odottaa kotiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 kauemmin kuin muut, koska uuden rajan linjaus oli viel\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4 ja puna-armeija miehitti koko kyl\u00e4n. Toukokuussa 1940 suomalaiset, aluksi vain sotilaat, saivat Saaroisten kyl\u00e4n haltuunsa. Korpisel\u00e4n kunnan hoitokunta oli l\u00e4hes ylivoimaisen teht\u00e4v\u00e4n edess\u00e4, koska kotiin pyrki sellaista v\u00e4ke\u00e4, jotka eiv\u00e4t tulleet omin voimin toimeen: Elintarvikkeista oli puute ja karjaa oli liian v\u00e4h\u00e4n. Syyskylv\u00f6j\u00e4 varten piti saada siemenruista ja valopetrolia syksyn sek\u00e4 talven ajalle. Tavaran jakelu oli hankalaa omien kauppojen puuttuessa. Tynk\u00e4-Korpisel\u00e4n v\u00e4ki joutui ostamaan elintarvikkeensa naapurikunnista. Saarivaaran, Hoilolan sek\u00e4 Saaroisten kylien tieyhteydet olivat poikki muualle Suomeen, mutta Ruhovaaran sek\u00e4 Mannervaaran kylill\u00e4 oli maantieyhteys Tuupovaaran ja Ilomantsin suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Valtioneuvoston 9. toukokuuta 1940 antamalla p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 Suomen puolelle j\u00e4\u00e4nyt Korpisel\u00e4n osa liitettiin Ilomantsin kihlakuntaan ja Kuopion l\u00e4\u00e4niin. Kes\u00e4ll\u00e4 1940 se joutui Tuupovaaran kansanhuoltoalueen vastuualueeseen, ja syksyll\u00e4 se liitettiin Tuupovaaran nimismiespiiriin ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4kunnan osana Ilomantsin tuomiokuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Lue aiheesta lis\u00e4\u00e4: Tynk\u00e4-Korpiselk\u00e4<\/a><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n

Bj\u00f6rn, Ismo 1991: Suur-Ilomantsin historia.<\/p>\n\n\n\n

Jatkosodan historia (1) 1988: Sotatieteen laitoksen Sotahistorian toimisto.<\/p>\n\n\n\n

Koivunen, Johannes – Aulis Naumanen (toim.) 1958: Korpiselk\u00e4 muistelmia kirjoituksin ja kuvin. Korpiselk\u00e4l\u00e4isten seura r.y..<\/p>\n\n\n\n

Kuopion Is\u00e4nmaallisen Seuran toimituksia III. 1891 Aarni.<\/p>\n\n\n\n

Markku M\u00f6nttinen 2002: Rajan taakse j\u00e4\u00e4neet kalmistot Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Korpiselk\u00e4 seura ry.<\/p>\n\n\n\n

Patronen, Outi 2019 (toim.): Korpisel\u00e4n kyl\u00e4kartat.<\/p>\n\n\n\n

Patronen, Outi 2015 (toim.): \u00c4gl\u00e4j\u00e4rvi – el\u00e4m\u00e4\u00e4 Korpisel\u00e4n it\u00e4osissa 1900-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

Saloheimo, Veijo 2000: Tynk\u00e4-Korpiselk\u00e4 1940-1990 – viipale Raja-Karjalaa Suomen kupeessa. Entisten korpiselk\u00e4l\u00e4isten pit\u00e4j\u00e4seura, Tuupovaara.<\/p>\n\n\n\n

Saloheimo, Veijo. Korpisel\u00e4n pit\u00e4j\u00e4n puoli vuosituhatta. Helsingiss\u00e4 Karjala-talolla pidetty luento.<\/p>\n\n\n\n

Saloheimo, Veijo 1963 P\u00e4lkj\u00e4rven historia: karjalaisen pit\u00e4j\u00e4n 500-vuotiset vaiheet. P\u00e4lkj\u00e4rven Pit\u00e4j\u00e4seura.<\/p>\n\n\n\n

Tekniikan Historian Seura ry.: Tekniikan Waiheita 4\/2019.<\/p>\n\n\n\n

Vartiainen, Ulla museonjohtaja. Mineralia 4\/2014.<\/p>\n\n\n\n

Vuorenmaa, Anssi 1994: Kansakunnan kahdestoista hetki: Tolvaj\u00e4rvi 12.12.1939 – menestyksen alku. Toinen painos. Tammi.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Korpisel\u00e4n kunta sijaitsi Raja-Karjalassa, Laatokan Karjalan ja Viipurin l\u00e4\u00e4nin pohjoisosassa. Korpiselk\u00e4 rajoittui Suistamon, Soanlahden, V\u00e4rtsil\u00e4n, Tuupovaaran, Ilomantsin ja Suoj\u00e4rven pit\u00e4jiin. P\u00e4\u00e4osa Korpisel\u00e4n alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1940 ja seuraavan kerran vuonna 1944. Alueella ei ole nyky\u00e4\u00e4n vakituista asutusta. Artikkelissa olevia kuvia voi suurentaa klikkaamalla. Korpisel\u00e4n kokonaispinta-ala oli 1 476,10 km2, josta maa-alan osuus oli 1 366,00 […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-85","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/85","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=85"}],"version-history":[{"count":59,"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/85\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":834,"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/85\/revisions\/834"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/korpiselka.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=85"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}