Talvisota Korpiselässä 1939-1940
Neuvostoliitto aloitti sodan hyökkäämällä Suomeen 30.11.1939 Suomenlahdelta Jäämerelle ulottuvalla rintamalinjalla. Stalin uskoi talvisodan kestävän 12 päivää ja Neuvostoliiton valloittavan Suomen nopeasti.
Puna-armeijan 139. divisioona tuli Laatokan Karjalassa 30. marraskuuta rajan yli Suojärven pitäjän keskikohdalta. Divisioonan 15 000 miestä vastassa oli vain kaksi vajaata suomalaispataljoonaa, yhteensä noin 1 000 miestä. Vihollisen miesylivoima oli siis 15-kertainen ja järeän aseistuksen ylivoima vielä suurempi. Heillä oli aseistuksena muun muassa 154 panssarivaunua, kun suomalaisjoukoilla niitä ei ollut yhtään.
Puna-armeijan mukaan Joensuu–Sortavala tuli saavuttaa kymmenessä päivässä tuhoamalla linjan itäpuolella olevat suomalaisjoukot. Sen jälkeen oli jatkettava Karjalankannaksella taistelevien suomalaisten joukkojen selkään. Vihollisen puolella todettiin sotatoimien ensimmäisinä päivinä sujuvan suunnitelmien mukaan. Puna-armeijan joukot saavuttivat Korpiselässä Tolvajärven itärannan 7. joulukuuta edettyään kahdeksassa päivässä rajalta noin 70 kilometriä.
Ylipäällikkö Mannerheimin määräyksestä 6. joulukuuta 1939 eversti Paavo Talvela sai tehtäväkseen ottaa vastuun Ilomantsi-Tolvajärvi-suunnan puolustuksesta. Ryhmä Talvelan tehtävä oli lyödä Ilomantsin ja Korpiselän suuntaan etenevät viholliset. Tolvajärven suunnalle muodostettiin everstiluutnantti Aaro Pajarin komentama Osasto P. Talvelan komentopaikka perustettiin Värtsilään, josta käsin hän johti Tolvajärven ja Ilomantsin suunnan taisteluja.
Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto Tolvajärvellä
Suomalaiset saavuttivat 12. joulukuuta 1939 Tolvajärvellä sodan ensimmäisen torjuntavoiton ylivoimaista vihollista vastaan. Eversti Talvelan suunnitelmana oli tuhota Tolvajärven järvikapeikkoalueella oleva vihollisdivisioona vastahyökkäyksellä, joka alkaisi aamuhämärissä. Samana aamuna myös vihollinen oli valmistautunut hyökkäämään, mutta se odotti ilmavoimien tukea, jota ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tullut. Vihollisen hyökkäys viivästyi, ja se oli Tolvajärven taistelun käännekohta. Aloite oli siirtynyt Pajarille. Alkoi yksi sodan rajuimmista taisteluista.
Tolvajärven harjulla oleva matkailumaja vallattiin ankarissa taisteluissa iltapäivän lopulla, jolloin pataljoonan pääosat olivat jo edenneet harjun toiseen päähän Kivisalmen tuntumaan. Menetettyään matkailumajan maaston vihollisen koko rintama romahti. Vihollinen perääntyi raskaita tappioita kärsien itään. Väsymyksestä huolimatta Pajarin pataljoonat jatkoivat seuraavana päivänä etenemistä.
Tolvajärven jälkeen Ristisalmella 14.–15.12. käytiin rajut taistelut. Ägläjärvellä vihollinen puolustautui todella sitkeästi. Iltaan mennessä 22.12. Ägläjärven kylä oli lopullisesti vallattu.
Ägläjärveltä venäläiset joutuivat perääntymään Suojärven Aittojoelle, missä käytiin kovia torjuntataisteluja rauhan tuloon asti. Taistelut päättyivät 13.3.1940 Moskovassa tehtyyn rauhansopimukseen, jossa uuden rajan määrättiin kulkevan Korpiselän kirkonkylän länsipuolella.
Suomi joutui luovuttamaan noin 12 prosenttia pinta-alastaan ja lisäksi vuokraamaan Neuvostoliitolle Hankoniemen 30 vuodeksi. Luovutettaviin alueisiin kuului myös suuria sellaisia alueita, joita puna-armeijan joukot eivät olleet taisteluissa valloittaneet. Luovutettujen alueiden väestö eli noin 420 000 henkilöä sijoitettiin jäljelle jääneeseen Suomeen.
Jatkosota Korpiselässä v. 1941–1944
Laatokan Karjalan takaisinvaltauksessa tärkein tehtävä oli annettu Korpiselän kohdalla hyökkäävälle VI Karjalan Armeijakunnan viidennelle divisioonalle.
Jalkaväen hyökkäys Korpiselän alueella alkoi 10.7.1941 kirkonkylän pohjoispuolelta Syrjävaarasta puolenyön jälkeen tavoitteena Ristinkankaan tiehaaran maaston valtaaminen. Voimakas tykistön tulivalmistelu edelsi hyökkäystä. Hyökkäys pysähtyi vihollisen vahvasti varustamaan puolustuslinjaan mutta jatkui tykistön tukemana. Aamuyöllä saavutettiin Ristikankaan ja Korpiselän välinen maantie. Ristikankaalla vihollinen oli tiukasti asemissa ja torjui suomalaisten hyökkäyksen. Vahvasti miinoitettu Ristikankaan maasto ja tienhaara vallattiin tykistökeskityksen jälkeen samana iltana. Vihollinen vetäytyi Kolosenjärveen laskevan puron itäpuolelle ja asettui samalla puolustukseen.
Päähyökkäys Korpiselkään alkoi 10. heinäkuuta kello 15.00. Viides divisioona hyökkäsi tykistön tukemana lännestä, pohjoisesta ja koillisesta. Tsiipakan suunnasta hyökkäystä avusti osa 11. divisioonan joukoista. Venäläiset olivat linnoittaneet vahvasti rajan, kirkonkylän ja luoteesta kylään johtavan tien suunnan. Vihollisen vastarinta pysäytti etenemisen. Aamuyöstä 11.7. tuhottiin raskaan patteriston suorasuuntauksella vahvat vihollisen puolustusasemat maantien varressa. Aamulla suoritettiin yhdeksän patteriston tuli-isku, jonka jälkeen jalkaväki aloitti hyökkäyksen. Korpiselän kirkonkylä vallattiin aamupäivällä.
Ristikankaan tienhaaran valtauksen jälkeen hyökkäys jatkui varhain aamulla 11.7. Tolvajärven suuntaan. Perääntyvä vihollinen teki paikoin tiukkaa vastarintaa. Tsokista vihollinen perääntyi ja poltti kylän. Kokkarin mäellä se asettui voimakkaaseen vastarintaan tykistön tukemana ja pysäytti joukkojen etenemisen. Tykistön ja kranaatinheittimien tuli-iskun jälkeen suomalaiset valtasivat rynnäköllä Kokkarin kylän yöllä 12.7. ja jatkoivat itään Tolvajärvelle ja etelään Lehmivaaran kautta Suistamon suuntaan.
Suomalaiset valtasivat Tolvajärven kylän 12.7. iltapäivällä, Ristisalmi saavutettiin 15.7. Suomalaisten lähestyessä salmea vihollinen räjäytti Ristisalmen yli johtavan sillan. Punasotilaat olivat rakentaneet salmen itärannalle vahvat puolustusasemat ja pysäyttivät suomalaisten hyökkäyksen.
Ristisalmelta hyökkäys suuntautui Yläjärvelle, joka vallattiin 18.7. Eteneminen jatkui kohti Ägläjärveä. Vihollisen vahvat asemat Kitilänselässä ja Rääpyrannankankaalla pysäyttivät suomalaisten etenemisen. Ristisalmella yritettiin murtaa vihollisen puolustus saksalaisten tuella 20.-21.7. ja 27.7., mutta molemmat hyökkäykset epäonnistuivat.
Ratkaiseva hyökkäys Ristisalmen – Ägläjärven valtaamiseksi alkoi 3.8.1941 aamulla. Ristisalmen puolustus murtui, kun suomalaisten joukot tunkeutuivat pohjoisesta Tolvajärvi – Ägläjärvi ‑tielle Hietajärven maastossa vihollisen selustaan. Samaan aikaan suomalais-saksalaiset joukot hyökkäsivät Yläjärveltä Kitilänselän kylään. Kaksi päivää myöhemmin joukot valtasivat Ägläjärven. Suojärven Aittojoki saavutettiin 6.8.1941, ja sieltä hyökkäys jatkui kohti vanhaa valtakunnanrajaa.
Kun ylipäällikkö Mannerheimin määräämät hyökkäyksen tavoitteet ja edulliset puolustusasemat oli saavutettu joulukuun loppupuolella 1941, ryhmittyi armeija puolustukseen. Alkoi asemasotavaihe, joka kesti kaksi ja puoli vuotta.
Taistelut Tolvajärven – Ägläjärven alueella 21.7.- 4.9.1944
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Suomen valtaamiseksi Karjalankannakselta 9. päivä kesäkuuta 1944. Suomalaisten joukkojen vetäytyminen Itä-Karjalasta alkoi 21.6.1944. Heinäkuun puoleenväliin mennessä taisteluja käytiin jo Suojärvellä.
Neuvostojoukkojen uhatessa suomalaisten puolustusta Tolvajärven suunnassa 1. divisioona sai käskyn 19.7. vetäytyä Aittojoelta ja asettua puolustukseen linjalle Särkijärvi – Ägläjärvi – Luglajärvi. Vihollinen aloitti 21.7. hyökkäykset suomalaisten asemia vastaan ilmavoimien ja tykistön tukemana. Suomalaiset joutuivat perääntymään asemistaan Tolvajärven suuntaan.
Neuvostojoukkojen hyökkäyksen painopiste suuntautui Ala-Tolvajärven pohjoispuolelle. 1. divisioona sai käskyn siirtyä puolustukseen linjalle Ala-Tolvajärvi – Jurvajärvi – Kaarijärvi. Erillinen Pataljoona 1 vetäytyi Ristisalmelle, jolloin suomalaiset räjäyttivät salmen yli johtavan sillan.
Heinäkuun lopulla tilanne oli siksi uhkaava, että alueelle tuotiin Karjalankannakselta Yrjö Soran johtama 20. prikaati, joka ryhmittyi puolustukseen Ala-Tolvajärvi – Poijasjärvi – Paastojärvi ‑linjalle.
29.7. -3.8. neuvostojoukot hyökkäsivät rajusti suomalaisten puolustusasemia vastaan tykistön ja ilmavoimien tuella. Kaikki hyökkäykset pystyttiin torjumaan. 4.8. alkaen neuvostojoukkojen hyökkäykset Tolvajärven alueella laantuivat ja taistelut muuttuivat asemasodaksi. Aselepo astui voimaan 4.9.1944.
Jatkosodan päätyttyä 1944 Moskovan välirauhansopimuksella Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi Petsamon. Hangon vuokraus vaihdettiin Porkkalan alueeseen, joka vuokrattiin Neuvostoliitolle 50 vuodeksi. Noin 400 000 ihmistä joutui taas jättämään kotinsa ja lähtemään muualle Suomeen. Lisäksi Suomen oli maksettava 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset kuuden vuoden aikana ja korvattava luovutetulta alueelta viety ja hävitetty omaisuus. Vuonna 1948 Stalin pidensi korvausaikaa kahdella vuodella ja alensi korvausmäärän 227 miljoonaan dollariin. Todellisuudessa korvausten hinta oli lähes kaksinkertainen, 500-600 miljoonaa dollaria. Laskentatavasta riippuen summa vastaa 5–6 miljardia euroa.
Kuuden korvausvuoden aikana Suomi toimitti sotakorvaustuotteita Neuvostoliittoon 340 000 junavaunullista. Jos nämä vaunut olisi asetettu peräkkäin, kokonaispituus olisi ollut 3 600 kilometriä. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Neuvostoliitto palautti Porkkalan Suomelle 1956.