Talvisodan päättänyt Moskovan rauha astui voimaan 13. maaliskuuta 1940. Korpiselän kunnan uuden valtakunnan rajan mukaan 93 prosenttia (1 366,29 km2) koko kunnan pinta-alasta jäi Neuvostoliiton puolelle. Korpiselän kirkonkylä kirkkoineen ja hautausmaineen jäi uuden rajan itäpuolelle noin kahden kilometrin päähän rajasta. Suomen puolelle jäi vain Korpiselän läntisin osa 109,81 km2, jota myöhemmin alettiin kutsua nimellä Tynkä-Korpiselkä. Alueella on Ruhovaaran, Mannervaaran, Hoilolan, Saaroisten sekä Meriinahon ja Saarivaaran kylät tai vain osa niistä.
Tynkä-Korpiselkä jäi aluksi lähes eristyksiin muusta Suomesta, koska Korpiselän kirkonkylästä Saaroisten, Hoilolan ja Saarivaaran kylien kautta Värtsilään johtavan maantien molemmat päät jäivät luovutetulle alueelle, eikä alueelta ollut kuin Hoilolasta Tuupovaaran Öllölään johtanut polku. Ruhovaaran ja Mannervaaran kylistä oli tieyhteys Tuupovaaran Luutalahdelle.
Tynkä-Korpiselän väestö sai palata kotiinsa huhtikuussa 1940. Saaroisten väki sai odottaa kotiin pääsyä kauemmin kuin muut, koska uuden rajan linjaus oli vielä epäselvä ja puna-armeija miehitti koko kylän. Toukokuussa 1940 suomalaiset sotilaat saivat Saaroisten kylän haltuunsa. Aluksi sinne pääsi vain sotilaat, kyläläisten evakkoaika jatkui Hoilolan puolella. Toukotyöt jäivät tekemättä, ja kyläläisten ensimmäinen maataloustyö oli perunannosto.
Mikkelin maalaiskunnassa Otavan asemalla toimiva Korpiselän kunnan hoitokunta oli lähes ylivoimaisen tehtävän edessä, koska kotiin pyrki sellaista väkeä, jotka eivät tulleet omin voimin toimeen. Elintarvikkeista oli puute ja karjaa oli liian vähän. Syyskylvöjä varten piti saada siemenruista sekä valopetrolia syksyn ja talven ajalle. Tavaran jakelu oli hankalaa omien kauppojen puuttuessa. Tynkä-Korpiselän väki n. 1200 asukasta joutui ostamaan elintarvikkeensa naapurikunnista. Saarivaaran, Hoilolan sekä Saaroisten kylien tieyhteydet olivat poikki muualle Suomeen, mutta Ruhovaaran sekä Mannervaaran kylillä oli maantieyhteys Tuupovaaran ja Ilomantsin suuntaan. Postin kuljettamien Saarivaaraan ja Hoilolaan oli hankalaa, koska tieyhteydet olivat poikki. Saarivaaraan posti haettiin hevosella Kenraalinkylästä. Hoilolan ja Saaroisten posti haettiin kantopelissä Öllölästä.
Valtioneuvoston 9. toukokuuta 1940 antamalla päätöksellä Suomen puolelle jäänyt Korpiselän osa liitettiin Ilomantsin kihlakuntaan ja Kuopion lääniin. Kesällä 1940 se joutui Tuupovaaran kansanhuoltoalueen vastuualueeseen. Syksyllä se liitettiin Tuupovaaran nimismiespiiriin ja käräjäkunnan osana Ilomantsin tuomiokuntaan.
Tynkä-korpiselkäläiset pyysivät kunnantoimikuntaa ryhtymään toimiin kunnan pitämiseksi itsenäisenä. Oma kunta varmistettaisiin liittämällä siihen osia Ilomantsin, Tuupovaaran ja Värtsilän kunnista. Valtioneuvosto määräsi asiaa valmistelemaan varatuomari Yrjö Ervolan, joka päätyi tammikuussa 1941 ehdottamaan tynkäosan liitämistä Värtsilään. Korpiselänhoitokunta puolsi Ervolan esitystä, ellei kuntaa voitaisi pitää itsenäisenä.
Hoitokunnan kokoukset pidettiin edelleen Otavassa, jossa tynkä-korpiselkäläisten asioita käsiteltiin. Käytännön syistä esitettiin sisäasianministeriölle oman hoitokunnan perustamista Tynkä-Korpiselkään.
Helmikuussa 1941 määräsi sisäminiteriö hoitokunnan toimimaan osin Tynkä-Korpiselässä. Hoitokunta jaettiin kahteen jaostoon. Ensimmäisen jaoston puheenjohtajana toimi Johannes Jeskanen sekä jäseninä Otto Penttinen ja Konon Naumanen. Toinen jaosto sijoittui Suomen puolelle jääneen Korpiselän kunnan alueelle (Tynkä-Korpiselkä), jonne siirtyi myös kunnantoimisto. Jaoston puheenjohtajana toimi Aatto Ryhänen, varapuheenjohtajana Ivan Jeskanen, jäseninä Pekka Ronkainen ja Petter Solehmainen. Varajäseninä toimivat Otto Kinnunen, Viktor Salonen, August Nissinen ja Väinö Flinkman. Jaoston tehtäviin kuuluivat muun muassa kunnallisverotus, kansanhuolto, maataloustuotanto ja työllisyyden turvaaminen sekä tieolojen ja postinkulun järjestäminen. Vaikka hoitokunta toimi kahtena jaostona ja oli sijoitettu eripaikkoihin, oli sen tili ja muiden asioiden hoito yhteistä.
Asiat valmisteltiin Tynkä-Korpiselässä, mutta päätökset teki täysilukuinen hoitokunta. Yhteisissä kokouksissa puheenjohtajana toimi Johannes Jeskanen.
Hoitokunnan kotiseudulla toimiva jaosto joutui kokontumaan Tuupovaaran kunnan puolella Öllölässä maantie- ja postiyhteyksien vuoksi. Päätös syntyi tasaäänin puheenjohtaja Johannes Jeskasen äänen ratkaistessa. Hoilolalaiset valittivat päätöksestä Viipurin lääninhallitukseen saadakseen toimipaikan omaan kylään, mutta se ei auttanut. Kunnan itsenäisyyshanke jäi käytännön syistä ja ajankohtaisten ongelmien vuoksi varjoon.
Luovutetun alueen takaisin valtaaminen heinäkuussa 1941 mahdollisti Korpiselän kunnan toiminnan taas kokonaisuutena. Tavisodan jälkeiseen tilanteeseen palattiin lokakuussa 1944, kun alueelta oli vetäydyttävä. Valtioneuvoston päätöksellä Suomen puolelle jäänyt Korpiselkä siirrettiin vuoden 1945 alusta takaisin Ilomantsin kihlakuntaan ja Kuopion lääniin.
Tynkä-Korpiselkä osaksi Tuupovaaraa
Tynkä-Korpiselässä päästiin palaamaan normaaliin kunnallishallintoon, kun Tuupovaaran kunta hyväksyi Tynkä-Korpiselän ja sen 977 asukkaan liittämisen vuoden 1946 alussa osaksi Tuupovaaraa. Sotien jälkeistä aikaa siellä leimasi voimakas jälleenrakentaminen. Tieyhteys Hoilolasta Öllölään valmistui vuonna 1948. Se liitti Tynkä-Korpiselän läntiset kylät, Saarivaaran, Hoilolan ja Saaroisen muun Suomen tieverkostoon. Samana vuonna alkoi myös posti- ja linja-autoliikenne Hoilolaan. Mannervaaran koulu valmistui talvella 1951. Kauppias Vilho Saukkonen avasi myymälän vuonna 1945 Mannervaarassa. 1950-luvun alkupuolella Osuusliike Sisä-Karjala avasi myymälän Hoilolassa Jussi Toivosen talossa ja Osuusliike Yhteishyvä Väinö ja Hilda Flinkmannin talossa. Aleksanteri Ihanus rakensi oman myymälän Saarivaaraan vuonna 1953. Samaan aikaan tie Saarivaarasta-Värtsilään valmistui.
Puhelinyhteys ja sähkölinja Öllölästä Hoilolaan valmistuivat 1955. Samoihin aikoihin valmistui paikallistie Saaroisten kylältä Tsiikosta Hoilolaan menevälle tielle. Hoilolan koulun käytyä pieneksi, valmistui yläluokille uusi nykyaikainen koulurakennus vuonna 1961. Luovutetulle alueelle jääneitä Korpiselän kirkkoja korvaamaan valmistuivat Hoilolaan luterilainen rajaseutukirkko 1950 ja ortodoksinen rukoushuone 1957 (vihitty kirkoksi 1993) sekä Saarivaaraan tsasouna 1976.
Hoilola-Mutalahti -maantien valmistuminen 1961 avasi suoran tieyhteyden myös Ilomantsiin. 1980-luvun alkupuolella uskottiin matkailun tuovan elinvoimaa alueen kylille. Yhteisvoimin saatiin vireille Rajahotelli Korpiselkätalo -hanke. Korpiselkätalo valmistui vuonna 1985.
Korpiselkätalo
Vuosien varrella Korpiselkä-talon suosio hiipui, eikä hotellin ja ravintolan pitäminen enää kannattanut. Nykyisin talo on yksityisomistuksessa ja tarjoaa majoituspalveluja.
”Tyngän” alueella elettiin maatalouden, kalastuksen ja metsästyksen varassa. Lisäansioita antoivat metsätyöt, mutta metsätöiden koneellistumisen myötä lisäansiot niistä loppuivat. Nuoret hakeutuivat 1960-luvulta lähtien ammatilliseen koulutukseen, muuttivat pois kylistä ja hakeutuivat töihin suurempiin asutuskeskuksiin.
Nykyisin Korpiselän Suomen puolelle jääneet kylät ovat osa Joensuun kaupunkia, johon ne liitettiin Tuupovaaran kunnan liityttyä Joensuuhun vuonna 2005.
Hoilola, kahden kirkon kylä
Hautausmaayhdistys perustettiin syksyllä 1945. Kymi Oy (Kymmene Aktiebolag) lahjoitti 9.6.1947 Hoilola-Öllölä -maantien varresta 1,8 hehtaarin maa-alueen hautausmaaksi, joka vihittiin käyttöön 22.6.1948. Vihkimisen toimittivat arkkipiispa Herman ja piispa Ilmari Salomies. Hautausmaa on molempien kirkkokuntien, ortodoksisen ja luterilaisien yhteinen. Vihkiäistilaisuudessa Hoilolan oma runoniekka Petteri Mantsinen runoili aiheesta seuraavasti:
”Kymiyhtiö ylevä kovin meille kohtelias, lahjoitti leposijaksi vainajille varvikkoa, kuolleille kuusikkoa, joka puistoksi pyhäksi manalle menneille majaksi vihitään nyt virallisesti piispojemme puhelulla, siunauksella Suuren Luojan.”
Hoilolan hautausmaan vihkimisjuhlaan 22.6.1948 osallistuivat piispa Salomies, arkkipiispa Herman, rovasti Fiilin, pastori L.E. Uski, kirkkoherra A. Pärssinen. Ensi kertaa kirkon historiassa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon päämiehet olivat samanaikaisesti virallista tilaisuutta toimittamassa.
Tynkäkorpiselkäläisten hengellisiä tarpeita tyydyttämään pystytettiin Hoilolaan rajaseutukirkko. Kylän sijaintia pidettiin keskeisenä sekä kirkon rakentamisesta Hoilolaan oltiin yksimielisiä. Kirkko oli tarkoitettu palvelemaan luterilaisia sekä ortodokseja.
Kirkkohankkeen toteuttamista varten perustettiin 11.11.1949 Korpiselän rajaseutukirkkoyhdistys ry. Kirkon ja pappilan suunnitteli arkkitehti Veikko Larkas. Varat rakentamiseen saatiin Amerikan luterilaiselta kirkolta, Kirkkohallitukselta ja Kirkon Lahja ry:ltä. Varoja kertyi myös joulukuun alussa 1948 Helsingissä Töölön kirkossa pidetyn rajaseutujuhlan kolehtituloina. Lakkautetuilta seurakunnilta saatiin kirkollista esineistöä: Suursaaresta Tytärsaaren kirkonkello, Koivistosta kynttiläkruunu, Ruskealasta alttaritaulu, Impilahdelta kynttilänjalat, kolehtihaavi, hautauslapio ja ripityskalusto, Räisälästä alttariliinat ja papinkapat sekä entisestä Korpiselän kirkosta harmooni, ehtoolliskalusto ja messukasukka. Kirkon perustamisasiakirjan muuraus sekä kirkon ja pappilan harjannostajaiset olivat 27.8.1949. Koska Tuupovaara kuuluu Kuopion hiippakuntaan, siirtyi rajaseutukirkon hankekin vuoden 1950 alussa tuomiokapitulin hoitoon. Koko kirkollinen rajaseututyö keskittyi piispa Eino Sormuselle. Kirkon vihkiäisiä vietettiin 3.7.1950. Vihkimisen toimitti Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen.
Rajaseutupappeina toimivat Pekka Kyntäjä (1950-1952), Matti Puntila (1952-1959) ja Antti Saari (1960). Rajaseutupapin virka lakkautettiin vuonna 1961, jonka jälkeen toimituksista huolehti Tuupovaaran evankelisluterilainen seurakunta. Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran liityttyä vuonna 2005 Joensuun kaupunkiin Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran seurakunnat yhdistyivät yhdeksi Vaara-Karjalan seurakunnaksi.
Hoilolassa eletään kahden kirkon kylässä. Hoilolan luterilainen rajaseutukirkko tarjosi hartauden pitopaikan kummankin kirkkokunnan jäsenille, mutta sen rakenne ei vastannut aitoa ortodoksista kirkkoperinnettä. Ortodoksinen Nuorten Liiton Hoilolan-Saaroisten -kerho ehdotti Kirkollishallitukselle vuonna 1950 oman seurakunnan perustamista. Tästä heräsi myös hanke oman rukoushuoneen aikaansaamiseksi Hoilolaan. Hanketta helpotti jo silloin toiminut Saaroisten rukoushuonerahasto. Rukoushuoneen jälleenrakennuslautakunnan perustivat edellä mainitun opintokerhon aloitteesta lokakuun 1. päivänä 1953 Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan silloinen pastori Nikolai Hodju, kanttori Hotari sekä 40 korpiselkäläistä. Pastori Hodju totesi hankkeen kuuluvan ortodoksikirkkojen jälleenrakennussuunnitelmaan. Saaroisten rukoushuonerahaston varat päätettiin siirtää uuden toimikunnan käyttöön. Tontti oli jo ostettu Juho Kannisen maalta. Hanke käynnistyi virallisesti Korpiselkä-juhlien yhteydessä helmikuussa 1956 kirkkoherra Kauko Salmisen tukemana. Pyhälle Nikolaokselle pyhitetty kirkko valmistui rukoushuoneeksi 1957, mutta se vihittiin myöhemmin kirkoksi. Rukoushuoneen suunnitteli Itä-Karjalan Maanviljelysseuran viimeinen rakennusmestari ja museomies Uuno Korhonen. Rakentaminen toteutettiin ortodoksisen kirkkokunnan jälleenrakentamisvaroilla. Kirkon tapulissa kumahtelee edelleen Korpiselän ortodoksisen kirkon suurin kello. Rukoushuoneen vihki arkkipiispa Paavali apunaan kirkkoherra Kauko Salminen ja ylidiakoni Leo Kasanko Korpiselkä-juhlien yhteydessä 6.8.1959.
Joensuun piispa Ambrosius vihki rukoushuoneen kirkoksi 30.10.1993, jolloin se sai myös kirkolle kuuluvan esineistön. Tynkä-Korpiselän ortodoksinen väestö kuului Ilomantsin seurakuntaan ja nykyisin Joensuun seurakuntaan.
Saarivaaran tsasouna rakennettiin vuonna 1976 Nuorisoseura Sarastuksen aloitteesta. Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liiton silloinen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Seppo Latvala suunnitteli tsasounan noudattaen Tolvajärven tsasounan muotoa. Tontin lahjoitti Ensio Muranen ja hirret Tuupovaaran kunta. Rakennus tehtiin talkootyönä. Pyhäkön pohja-ala on 4,5 x 5 metriä ja yhdeksänosaisen ikonostaasin maalasi Seppo Latvala. Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetyn tsasounan vihki käyttöön 20.6.1976 Arkkipiispa Paavali apunaan Ilomantsin kirkkoherra Hannu Loima. Tilaisuuteen osallistui 230 henkeä.
”Ei lie leivälle leveät suurukselle suurenmmoiset nämä mantumme mäkiset perin kaltot kaskimaamme meille rakas on rajaseutu kaunisi pala Karjalata.”
(Katkelma Petter Mantsisen runosta Korpiselän pitäjäjuhlaan 13.8.1950)